26 vuotta sitten Bob Moore nousi motocrossin maailmanmestariksi ajettuaan Yamahalla sensaatiomaisen kauden 125-kuutioisten luokassa. Hän on edelleen Yhdysvaltain viimeisin FIM Motocross -maailmanmestari ja yksi lajin arvostetuimmista kuljettajista.

Kalifornialainen Bob Moore saavutti huimaa menestystä USA:n Supercross-kilpailuissa. Hän voitti ensimmäisen AMA-mestaruutensa debyyttikaudellaan 18-vuotiaana vuoden 1985 AMA 125 West Coast Supercross Championship -sarjassa. Tämän jälkeen Bob Moore siirtyi Atlantin yli Eurooppaan toteuttaakseen unelmansa - kilpaileminen FIM Motocross MM-kilpailuissa.

Pelkkä osallistuminen ei kuitenkaan määrätietoiselle jenkille riittänyt. Moore oli päättänyt voittaa maailmanmestaruuden, eikä hän palaisi kotiin ennen sitä.

Kun Moore ajoi yksityistallien pyörillä Motocrossin 125-kuutioisten MM-sarjassa, hänen kykynsä herättivät huomiota. Kolmen ensimmäisen kautensa aikana Bob Moore oli toistuvasti kärkisijoilla. Kauden lopuksi hän 125-luokan MM-tilaston kymmeneen parhaan joukkoon. Vuoden 1989 läpimurtokaudella Moore sijoittui loppupisteissä neljänneksi.

Vuonna 1990 Moore nousi 125-kuutioisten MM-luokan kakkoseksi päihittäen muun muassa Stefan Evertsin. Seuraavana vuonna mestaruus oli todella hilkulla. Lopulta  Moore hävisi mestaruuden vain yhdeksällä pisteellä belgialaiselle Evertsille, joka tuli myöhemmin tunnetuksi motocrossin MM-sarjan menestyneimpänä kuljettajana.

Vuonna 1992 Bob Moore aloitti Yamahalla Motocrossin 250-kuutioisten MM-sarjassa. Vaikka amerikkalainen vasta debytoi luokassa, oli hän loppupisteissä toisena. Edelle kiilasi Yamaha-tallikaveri Donny Schmit, joten Yamaha voitti luokan valmistajien mestaruuden.

Kausi 1993 meni heikommin; siihen sisältyi muun muassa loukkaantuminen Foxhillin kilpailuissa Englannissa. Kaudella 1994 Moore siirtyi takaisin 125-kuutioisten MM-sarjaan. Kilpakalustona oli Michelle Rinaldin virittämä, uudistettu Yamaha YZ125.

Luokan vaihto kannatti. Bob Moore nappasi kokonaisvoiton ensimmäisessä MM-kilpailussa Italian Gallaratessa ja kolmannessa osakilpailussa Argentiinan Carlos Pazissa.

Sitten tuli osakilpailuvoitot Ruotsissa ja Saksassa. Ennen kauden toiseksi viimeistä kilpailua Foxhill'in radalla ensimmäinen maailmanmestaruus oli aivan Mooren ulottuvilla. Radalla, jolla Moore loukkaantui edellisenä vuonna, hän oli tällä kertaa hyvässä kunnossa. Hän eteni kohti tavoitettaan nappaamalla ensimmäisen erän voiton ja pahin kilpakumppani Alessio Chiodi jäi viidenneksi.

Toisessa erässä italialainen nousi kuitenkin voittajaksi, mutta Mooren tasainen ajo ja toinen sija venytti hänen MM-johtonsa vakuuttavasti 36 pisteeseen. Bob Moore tarvitsi enää vain neljä pistettä Belgian Borgloomissa voittaakseen mestaruuden.

Belgiassa Moore ei antanut minkään häiritä keskittymistään ja ajoi ensimmäisen erän voittoon. Tämä varmisti hänelle 125-luokan maailmanmestaruuden 1994 - unelmasta oli tullut totta!  Aikaa juhlimiseen ei juuri jäänyt ennen toista erää. Bob Moore voitti senkin, eli päätti kauden samalla tavoin kuin aloitti - GP-kilpailun voitolla.  

Moore jatkoi kilpailemista 125- ja 250-kuutioisten luokissa. Uransa aikana hän otti 28 kilpailuvoittoa ja menestyi myöhemmin myös tiimipäällikkönä. Lisäksi Bob Moore perusti kuuluisan Road 2 Recovery -säätiön, ja vuonna 2017 hän sai merkittävän kunnianosoituksen urheilusaavutuksistaan, kun hänet valittiin AMA Hall of Fameen.