Vuonna 1973 Yamaha osallistui vasta toista kertaa Motocrossin MM-sarjaan. Huolellinen valmistautuminen ja kehitystyö kannatti: Håkan Andersson ajoi uudella YXM250:llä ensimmäiseen maailmanmestaruuteen 250-kuutioisten luokassa.

Ennen mestaruutta ruotsalainen Andersson oli jo toki vakiinnuttanut kärkiasemansa Motocrossin MM-huipulla.   Andersson oli jo noussut Ruotsin motocross-kuljettajien kärkikastiin, kun hän ajoi 1966 ensimmäisessä GP-kisassaan Ruotsissa upeasti kolmanneksi. Palkintopallille nouseminen oli – ja on – harvinaista ensimmäistä maailmanmestaruuskisaansa ajavalle.

Toisessa erässä rengasrikko aiheutti ikävän keskeyttämisen. Silti oli selvää, että Anderssonissa oli paljon potentiaalia. Vuonna 1967 hän ajoi ensimmäisen täyden MM-kauden motocrossin 250-kuutioisten luokassa. Ruotsin Uddevallassa syntynyt Andersson sijoittui ensikaudellaan kuudenneksi 250-kuutioisissa. Seuraavana vuonna hän voitti ensimmäisen GP:nsä Holicessa Tšekkoslovakiassa, voittamalla molemmat MM-erät.

Kausi 1968 keskeytyi kun Andersson mursi oikean jalkansa Hollannin GP:ssä oltuaan sitä ennen MM-pisteissä toisena Joel Robertin jälkeen. Andersson jätti MM-sarjan väliin 1969 ja osallistui sen sijaan Trans Am -mestaruuskilpailuihin Yhdysvalloissa.

MM-sarjaan Håkan Andersson palasi vuonna 1970, vaikka ei ollut vielä täysin toipunut täysin vuoden 1968 onnettomuudesta. Silti hän oli kauden loppupisteissä 13-sijalla.

Kauden 1971 alussa Andersson oli täysin kuntoutunut ja osallistui täysipainoisesti MM-sarjaan. Loistavan kisakauden päätteeksi hän oli MM-pisteissä toisena. Lisäksi hän johti samana vuonna Team Sweden -joukkueen Trophée des Nations -kilpailun kakkoseksi. Kauden 1971 päätteeksi Håkan Andersson kruunattiin myös motocrossin ruotsinmestariksi.

Yamaha oli menestykseen tyytyväinen ja tiedotti ennen kauden 1972 alkua osallistuvansa motocrossin MM-sarjan 250-luokkaan Yamaha YZ637 -kilpapyörällä kuljettajanaan Håkan Andersson.  Håkan Andersson voitti Ruotsin ja Sveitsin Grand Prix -osakilpailut, mutta jäi kauden päätteeksi 250-luokan MM-pisteissä jälleen kakkoseksi.

Aina innovatiivinen Yamaha esitteli kaudelle 1973 uraauurtavan YZM250 -kilpapyörän. Sen suurin uutuus oli yksivaimentiminen Monoshock-takajousitus, joka poikkesi täysin silloisten motocrosspyörien takajousitusrakenteista. 

YZM250 -kilpapyörän kaikki muutokset saatiin käyttöön vasta kauden kolmanteen osakilpailuun Wuustwezelissä Belgiassa, jossa Håkan Andersson ajoi suvereeniste ensimmäiseen GP-voittoonsa.   Voittojen sarja jatkui kahdessa seuraavassa osakilpailussa Sveitsin Payernessa ja Puolan Szczecinissä. Anderssonilla oli siten jo kolme peräkkäistä GP-voittoa.

Erävoittojen sarja jatkui myös silloisessa Jugoslaviassa (Orehova vas, Slovenia) ja Ranskassa (Cassel) sekä Hyvinkäällä Suomen MM-osakilpailussa. Kauden loppupuolella, ennen Ruotsin MM-osakilpailua Andersson oli jo lähellä maailmanmestaruutta.

Ulricehamnin radalla Andersson voitti molemmat MM-erät, joka varmisti hänelle myös 250-luokan maailmanmestaruuden 1973. Maailmanmestaruus oli Anderssonille tunteikas, sillä hän saavutti sen vain parin tunnin matkan päässä kotikaupungistaan Uddevallasta, jossa hän oli saanut ensikosketuksensa moottoripyöriin.

Seuraavan kauden Andersson kärsi selkävammasta, mutta sijoittui silti 250-kuutioisten MM-sarjassa kuudenneksi.  Kauden 1974 lopuksi Håkan Anderssonin johtama Team Sweden otti ensimmäisen voittonsa Motocross of Nations -joukkuekilpailussa.

Vuonna 1975 Andersson voitti vain kauden päätöskilpailun Sveitsissä. Tuloksiltaan tasaisen kauden päätteeksi hän oli kuitenkin MM-loppupisteissä luokan kakkosena.  Seuraavat vuodet Håkan Andersson jatkoi 250-kuutioisten MM-sarjassa, kunnes siirtyi 500-kuutioisten luokkaan 1977. Samana vuonna hän saavutti myös henkilökohtaisen voiton Motocross of Nations -joukkuekilpailussa.

Ruotsin mestaruussarjassa Andersson kruunattiin mestariksi yhteensä viidesti 1971, 1974,1977, 1978 ja 1979. Kaiken kaikkiaan Håkan Andersson otti yhdeksän 500-luokan GP-voittoa, ennen kuin vetäytyi motocrossin MM-tason huipulta kauden 1979 päätteeksi.