©Yamaha Motor Europe N.V. / Yamaha Motor Co., Ltd.
Näiden verkkosivujen tietoja ja / tai kuvia ei saa käyttää kaupallisiin tai epäkaupallisiin tarkoituksiin ilman Yamaha Motor Europe NV:n ja / tai Yamaha Motor Co., Ltd:n kirjallista suostumusta. Aja aina turvallisella tavalla ja noudata paikallista lainsäädäntöä.
1960-1969
1960 P-7
Yamaha halusi täydentää moottoripyöriin perustunutta liiketoimintaansa uudella tuoteryhmällä ja kiinnitti huomionsa perämoottoreihin. Ensimmäiseksi Yamaha kehitti perämoottorimallin P-7. Se perustui moottoripyörille kehitettyihin pieniin moottoreihin, ja monet sen osista olivat samoja kuin Yamahan moottoripyörissä. Sen tekniset ominaisuudet ja suorituskyky sopivat sekä huviveneilyyn että ammattikalastukseen: esimerkiksi voimansiirto ajo- ja peruutusvaihteilla sekä bensiini/kerosiinikäyttöisyys.
P-7:n kehitystiimissä oli vain kaksi insinööriä. Kehitystyö oli kokeilevaa ja perustui monilta osin yritykseen ja erehdykseen. Moottoria testattiin, kunnes jokin osa rikkoutui. Hajonnut osa otettiin tutkittavaksi ja ongelma pyrittiin korjaamaan. Pääjohtaja Genichi Kawakami osoitti vahvaa sitoutumista perämoottoreiden valmistukseen ja kävi usein kehitysosastolla seuraamassa edistymistä.
Lopulta heinäkuussa 1960 Yamaha toi markkinoille ensimmäisen perämoottorinsa, P-7:n, jota valmistettiin 200 kappaletta kuukaudessa. Malli oli äänekäs ja tärisi, mutta perämoottoreiden valmistuksen aloitus merkitsi kuitenkin Yamahalle historiallista hetkeä.
Moottori
Kyseessä oli ilmajäähdytteinen, kaksitahtinen, 123 cc:n malli, jossa oli seitsemän hevosvoimaa
1961 P-3
Yamaha-perämoottorit alkoivat saada tunnustusta ja menestystä markkinoilla vasta vuosi P-7:n esittelyn jälkeen, kun markkinoille tuotiin seuraava malli, P-3. P-3 rakennettiin ja hienosäädettiin suoraan käyttäjäpalautteen perusteella. Se oli kehitetty täsmäiskuksi voimakkaasti kasvavan vapaa-ajan veneilyn tarpeisiin, jossa kolmen hevosvoiman moottorit olivat muodostuneet standardiksi. P-3:n kehitystyössä keskityttiin erityisesti moottorin mekaaniseen ja korroosionkestävyyteen, joten siitä tuli hyvin kulutusta kestävä.
Siitä saatiin kiittää moottoria varten kehitettyä erikoisalumiiniseosta, joka sisälsi piitä. Yamaha P-3 oli ensimmäinen japanilainen perämoottori, jossa käytettiin valumetalliosia. Näin se oli kevyempi ja pienempi kuin kotimaiset kilpailijansa. Erityistä huomiota kiinnitettiin myös moottorin käynnistämisen ja käytön helppouteen. P-3:n polttoainesäiliön suunnittelivat naistyöntekijät, mikä oli tuolloin epätavallista. Se kuitenkin vastasi yhtä Yamahan tärkeää arvoa: innovatiivisuutta.
Tuolloin punaiset perämoottorit olivat suosittuja, ja rannikkovedet olivatkin suorastaan punaisenaan. Vuoden kuluttua P-3:n julkistuksesta vesillä kuitenkin havaittiin "keltahattujen" määrän huomattavasti lisääntyneen, kun Yamaha-perämoottorit levittäytyivät Japanin rannikolle.
Moottori
Mallissa oli 63 cc:n ilmajäähdytteinen yksisylinterinen 3 hv:n moottori. Se valmistettiin alumiiniseoksesta, joka sisälsi piitä.
1968 DT-1
DT-1:n kehittäminen aloitettiin, kun kävi selväksi, että sport-katupyörien myynti oli heikentynyt, mutta vapaasti sekä teillä että niityillä ja vuoristoteillä ajettavien mallien suosio oli kasvussa. Tämä johdatti Yamahan valmistamaan tällaisen moottoripyörän ensimmäistä kertaa. Idea uudentyyppisestä moottoripyörästä, jossa oli motocross- ja trial-pyörien ominaisuuksia ja jolla voisi ajaa sekä teillä että maastossa, oli melkoinen haaste Yamahan kehitys- ja testauspäällikölle.
Mutta juuri tämä innovatiivinen idea muodosti perustan DT-1:n menestykselle. Malli myi niin hyvin, 500–600 pyörää kuukaudessa, että se käytännössä loi merkittäväksi moottoripyöräluokaksi tätä nykyä kehittyneen trail-pyörien markkinasegmentin.
Moottori ja runko
DT-1 on 250 kuution yksisylinterin malli. DT-1:n sopivuus massatuotantomalliksi varmistettiin ottamalla sen moottorin pohjaksi Yamahan puhdas motocross-pyörä YX26, jolla oli voitettu All-Japan Motocross -mestaruus vuonna 1967. DT-1:n moottorin sylinterin halkaisija x isku 70 mm × 64 mm oli sama kuin emämallin moottorissa. Runko rakennettiin erittäin kestävästä teräsputkesta ja alusta muokattiin tuotantomallille sopivan lujaksi.
