Terapiakippo
Hyvän elämän guruilijat korostavat näkökulman vaihtamisen taitoa. Onnellisuuteen tai merkitykselliseen elämään vaikuttaa olennaisesti se, että löydämme uusia tapoja katsella ympärillemme ja löytää armollista suhtautumista historiaamme. ”Asiat eivät tapahdu meille vaan meitä varten” kuten kirjailija Byron Katie asian ilmaisee. Itselleni terapeuttisin ajatus löytyy Carl Jungin toteamuksesta: ”En ole se mitä minulle on tapahtunut vaan se, joksi päätän tulla.”
Katkeruuden selättämisessä avainase lienee kiitollisuus ja kyky jatkaa eteenpäin.
Överi kulma veneilyblogiin?
Eipä todellakaan, sillä kelluvat kipot ovat täydellinen laboratorio vinkkelin vaihtamiselle. Riski sisältyy ainoastaan loppuun jyystettyyn meriaiheiseen metaforamössöön turvasatamineen rakkauden reimareineen….
Vesillä liikkumiseen sisältyy ainutlaatuista nöyryyttä luonnon voimien äärellä. Hyvän veneilyn lähtökohta on varustautuminen ja suunnittelu sekä olosuhteiden hyväksyminen. Toisin sanoen valmius vaihtaa reittiä, aikataulua tai suunnitelmaa tarpeen vaatiessa. Olen kerran jääräpäisesti lähtenyt merelle uhmaamaan sääennusteita ja selvisin ukkosmyrskystä rantaan vain urhoollisten auttajien avulla. Kivillä olen käynyt kaksi kertaa – ensimmäinen oli tarpeen ja toinen liikaa.
Sen sijaan onnistuneita veneilypäiviä on lokikirja pullollaan ja ne ovat olleet mahdollisia oppimisen ja kunnioittamisen kautta. Mikään ei ole pelottavampaa kuin uhoava kapteeni.
Kotikaupunkini Helsinki muutti täysin muotonsa, kun aikoinaan pääsin kiertämään rannikkoa mereltä. Mittasuhteet, historia ja kauneus tulivat uudesta näkökulmasta todeksi. Ja lukuisat pienet yksityiskohdat, joiden havaitseminen oli kävelyretkillä mahdotonta.
Nyt huomaan saman tapahtuvan sisävesillä järviluonnon äärellä. Kuluneen viikon kohokohtia ovat olleet uskomattoman kaunis Pyhäkosken kanava sekä venevisiitti Salmelan taidekeskukseen Mäntyharjulla. Tutut paikat heräävät hehkumaan uudesta näkökulmasta. Salmelan miljöö on loputon aarreaitta jo ilman näyttelyitäkin, mutta laadukkaan kattauksen myötä kuvataide tekee kokemuksesta unohtumattoman. Wardin, Särestöniemen, Äkkijyrkän sekä lukuisten muiden mestarien töiden äärellä jäin myös pohtimaan kuinka ihmiset olisivat koronakaranteeneistaan selvinneet ilman taidetta: musiikkia, leffoja, kirjoja ja kuvia. Ehkäpä tätä on tärkeää hetki ajatella pohdittaessa luovien alojen pelastamista talousahdingosta.
Ja sitten ovat ne olennaiset pienet hetket: hiljainen kellunta helteisellä selällä, uistimeen tarttunut hauki rantakaislikossa ja majesteettisen hitaasti lipuva joutsenperhe, joka pakottaa pysähtymään ja hiljentymään. Tämäkin teksti on luontevinta kirjoittaa ankkuroidussa aluksessa, jotta kevyt keinunta ei unohtuisi.